Nythän myö treenataan ihan aktiivisesti! :D Hollolan hallilla oltiin maanantaina kivalla porukalla treenailemassa. Mä tein tälläsen radan:
Treenissä sai hyvin testattua koirien itsenäisiä keppejä, irtoamista, ansaesteitä. Muru ohitti yllättävän hyvin tuon 7 hypyn keppien ja putken välillä, kertaakaan ei mennyt sinne :D ja edelleen irtoaa loistavasti! Kepeillä huomaa ettei olla treenattu, ei pysty mennä itsenäisesti keppejä loppuun jos mä jään hirveesti taakse, se kun ei kuule mun ääntä ja tsemppiä, kun haukkuu. Jos olis hiljaa niin kuulis mun "mene mene mene" -käskyn, mutta täytyy alkaa nyt treenata keppejä kun pihakin on sula. Kaikilla meni mun mielestä super-hyvin, iloisia ja innokaita koiria sekä ohjaajia! :) ihan parasta! Kiitos seurasta, Kikka, Tuija ja Merja! :)
Huomenna kutsuu Purina areena, samoin lauantaina. Katotaan mikä boogi meillä onkaan :)
VAU järkkäsi treenejä Hollolan hallilla ja mäkin lupauduin vetämään 2 ryhmää tänään. Mä oon innostunut nyt jotenki tosi paljon kouluttamisesta, en tiiä miksi, mutta nyt on ollu semmonen fiilis, että mä haluun kouluttaa :D joten olipa kivaa jo totutella tähän kahteen ryhmään, kun kesällä vedän kaks ryhmää. Tein radan mikä sisälsi putkijarrua, välistävetoja, päällejuoksua ja irtoamista, samalla sai myös juosta ihan tosissaan!
Treenattiin Murun kanssa myös, Sarin ryhmässä ja tehtiin samaa rataa. No voi vee, putkijarruthan ei sit toimineet :D kisoissa se teki viikko sitten aika yllättävänkin hyvin ne mut nyt taas oli ajatus hukassa. Muutaman palkkailun jälkeen saatiin onnistumaan ja sit se kääntyikin jo tiukasti, JES! Välistävetokohta 8-10 mä jäin alkuun aika paljon Murun taakse varmistelemaan ja olihan se hitaampi niin. Sari sitten rohkas mua, että mee rohkeesti ja vastakädellä vedät sitä mukaan, ja vaikka mä aluks olin ite sitä vastaan kun olin varma ettei se toimi, niin Muruhan meni ihan oikein! :) Päällejuoksuissa olinkin jo paljon rohkeempi, niihin mä luotan et Muru menee oikein. 16-17 kohdassa Muru ois mielellään hakenut 17 takaa, joten joutu pitämään vähän kauemmin sitä vastakädessä, se kun näköjään tykkää takaakierroista... :D
Myös Minttu meni äitin kanssa ja Mintulla olikin ihanasti vauhtia :) varsinkin kun esim 3-putkelta äiti haki Mintun ja spurttasi 4 putkelle niin Minttu meni oikeen tosissaan <3
Kiva oli päästä treenaamaan, ma mennään uudestaan ja loppuviikosta kisataan! Nythän tässä ollaan jo siinä normirytmissä :D
Torstain Samin treenit oli taas ihan pohjanoteeraus.. Mä en saanut ittestäni irti sitä mitä mun täytyis saada ja ohjasin Murua vähän vasemmalla kädellä... Samin täytyi mulle mainita tästä ohjaamattomuudesta ja se sai mut ajattelemaan. Miksen mä pysty antamaan koiralle sitä mitä se antaa mulle? Mä laitan syyksi tän treenaamattomuuden, mua ei ruoski viikottain kukaan ja sen kyllä huomaa. Mä tarviin siis säännöllisiä ohjattuja treenejä. Sami mainitsi P-Haun epikset ja sanoi että musta huomas niillä radoilla että mulla oli asennetta ja koira ties mitä tehdään ja mä oikeesti ohjasin. Ja tän mä tiesinkin, mulla oli hyvä asenne silloin. No kiitos Samin, mun asenne oli kohdillaan eilen kisoissa, mikä helpotuksen tunne! Sami sanoi mulle että älä lähde tekemään niitä nollia vaan valitset sieltä radalta jonkun kohdan minkä haluan onnistuvan. Ja niin me tehtiinkin, vaikka virheitä tuli kesken radan, mä jatkoin hyvällä tsempillä loppuun asti ja olin tyytyväinen meidän suorituksiin! Viime viikonloppujen hyllyjen ja asennottumuuden jälkeen tämä oli jo suunta ylöspäin.
Seppo Savikko oli meillä eilen eka radalla ja rata ei ollut mikään helppo, makseilla se tuotti ongelmia, ainakin niissä mitä ehdin kattoa! Tosin meidän pentukoutsi ja myöhemminkin paljon kouluttanut Helena teki koiransa Sisun kanssa hienon nollan :) Mä pelkäsin alkua, koska keinulta en voi lähteä liikkeelle vaan joudun jäädä varmistelemaan ja sit olikin jo kiire! Onneks Muru meni kiltisti eteenpäin ja takaaleikkauksella kääntyi oikeaan suuntaan! Kepeille se oli jo menossa oikein, mutta mulla tuli rytminmuutos, en tiedä miksi? ja Muru lähti femman arvoisesti kääntymään väärään suuntaan... Olis vaan pitänyt rohkeesti lähettää kepeille eikä mennä sinne varmistelemaan ja säätämään, höh!
Toka radalle vaihtui tuomari, päästiin synttärisankari Anne Saviojan radoille. Hyppäri oli kiva, mä kävin siihen jo tutustumassa ekan radan aikana, koska en ollu varma miten ehtisin ekan radan jälkeen kun olin taas siellö vikojen joukossa. Hyvin pysyi kaks rataa mielessä samaan aikaan! Hyppärillä, kuten myös ekalla radalla putkijarrut toimi erittäin hyvin, jes! Muru tiputti riman, vähän outo juttu, mulla meni pasmat sekasin ja unohdin ohjata seuraavan hypyn kunnolla, tästä siis 10 vp, mutta kivaa menoa loppuun asti.
Kolmas rata oli kans tosi kiva, taas jouduin varmistella keinun, mut nyt ei ollu niin kiire eteenpäin. Kepeilläkin varmistelin, mutta A:n jälkeen mulle tuli oikosulku... Mä unohdin ohjata, mä vaan oletin että kyllä se sinne menee, mutta eihän se mennyt! Voi mua!
Kivat kisat olivat, mun asenne ja itseluottamus olivat melko kohdillaan joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! triplanollakin oli lähellä, kiva oli huomata että siihenkin olis oikeesti mahdollisuus jos hyvin ohjaa! :D
Ja kaikista parhainta oli se, etten mä luovuttanut, vaan tein hyvin töitä ja sain asenteen taas mukaan!
Hmmmm mistäköhän taas alottais.... Niin paljon kuin mäkin tykkään kirjottaa niin nyt ei oo ollu fiilistä kertoa meijän kisoista. Voittonollakisojen jälkeen suunta oli alaspäin.. Ojangossa BATin kisoissa oltiin viimesten joukossa startissa eli n. 60. Mulla ei ollu asennetta ollenkaan, ihan löysää ja huonoa menoa... Hävettää! Pitäis siis harjotella tuotakin odottamista, miten sen asenteen saa säilymään rataantutustumisen jälkeen.
No hyllyjä hyllyjen perään... Sama meno jatkui Kirkkonummella. Tosin radat eivät tosiaankaan olleet mun mieleen, toisin kuin Ojangossa Herralan radat olisivat olleet. Kirkkonummen Asko Jokisen radat menivät siis meijän osalta ihan läskiksi. Nyt alkaa näkyä treenaamattomuus, mm. kontaktit lipsuu, samoin koiran kierrokset. Vähän tuli jo epätoivoinen olo, että ei me voida olla niin huonoja ettei radoilta löydy yhtään hyvää pätkää?!
Maanantaina käytiin P-Haun epiksissä juoksemassa pari rataa. Tuomari oli tehnyt onneksi kivan ja vauhdikkaan radan. Muru teki vauhdikasta ja nättiä rataa ja taipui kovastakin vauhdista kepeille, me tehtiin rataa yhdessä!!! Itseluottamus palasi takaisin, ei me nyt oikeesti olla niin huonoja... Kontaktit ei ollu mitkään hyvät, ekalta radalta tuli voittonolla, tokalta juoks puomin läpi ja korjattiin se. Välillä täytyy päästä tekemään helpompaa ja sujuvampaa rataa, jolla saa niitä onnistumisia, nyt niitä ei ole kisoissa nähty, 8 viimeistä rataa hyllyjä.
Tänään Samin treeneihin ja la kisoihin, ehkä me täältä pohjalta vielä noustaan :)
Voi apua, en voi uskoa todeksi!! Tänään kisattiin Ojangossa Anne Viitasen radoilla, ja muistan kokemukseni Annen radoilta meijän joulukuun kisoista ja muistot oli suoraan sanottuna syvältä... Joten fiilikset ei olleet niin odottavaisia näitä ratoja kohtaan, mutta oikeesti, tosi kivat radat oli!
Viime viikonlopun säätämisen jälkeen tuntui hienolta tehdä nolla ekalla radalla, ja voi vitsit taas jännättiin, säilyykö ykköspaikka meillä loppuun asti... Ja säilyihän se :) ihan käsittämätöntä, että me saatiin se voittonolla tuolta ja noiden kisaajien joukosta, ehkä mä oon ollu liian vaatimaton, kyllähän mekin ollaan hyviä :) Erityisen tyytyväinen olin tän radan alkuun, johon monet hyllytti, mut me selvittiin loistavasti siitä kohdasta.
Tokalla radalla ajatukset oli tuplassa, tottakai. Tää rata ei ollut kaunis, vaan ennemmin rata, jossa väisteltiin ansaesteitä. No me väisteltiin melkein loppuun... Kunnes tyhmä ohjaaja jää vaan paikalleen seisomaan, eikä tee elettäkään kohti seuraavaa estettä, haloo... Noniin, eli hylly :) mutta tavallaan oli hienoa huomata kuinka katsojat elää mukana, ja kuinka yleisö huokas sekä tän että vikan radan hyllyn kohdalla, ihanaa yhteishenkeä! :)
Vika rata oli ehkä "helpoin", mä vaan tein just niin kuin mua on kielletty tekemästä... ;) keinun jälkeen mun piti tehdä niin kuin Tessa mua on treeneissä käskenyt mutta mä olin itsekäs.. No en sit vissiin ohjannu Murua selvästi putkeen ja se jäi pyörimään tohon jalkoihin ja meinas jäädä alle, mut onneks sain pompittua yli :D ja sithän se ehti koskettaa A:ta! Mun siis piti lähettää se pimeään putkikulmaan ja mennä A:n toiselta puolelta hypylle vastaanottamaan, mut viime hetkillä tutustumisessa muutin suunnitelmia...
Mutta ihan kreisiä!!! Me tehtiin voittonolla... Tää ei oo mikään jokapäivänen juttu meille, tästä on vaan haaveiltu :) Ja ihan superia, että sain kadonneen asenteen takaisin :)
Muru palkintoineen :) eilen lupasin, et jos se tekee tänään voitto- tai tuplanollan niin se saa euronjuuston ;)
Meinaan viime lauantain kisoissa... Mä en tiedä mikä oli syy tähän asennottomuuteen, ekalla radalla sen onnistuin vielä löytämään, mut kaks vikaa rataa oli kauheita, mä en ohjannu ollenkaan sillä draivilla millä mä osaan ohjata... Ja Muru vaatii sen, homma lähtee lapasesta jos mun asenne ei oo kohillaan. Eli ohjaajan korvien välistä tässä hommassa on suurimmalta osin kyse.. No radoista ei oo kerrottavaa, eka rata oli hyvä, tosin meikäläisen valssi oli pahasti koiran tiellä jossa menetettiin aikaa, vaikka Muru paineli 4,91 m/s etenemällä. Rima tippui, sekin vähän ihme kohdassa mut näitä sattuu!
Noissa kisoissa huomasi nyt ekan kerran sen, että treeniä kaivattais... Esimerkkinä kontaktit, ei terve.. Sellasta säätöä taas ettei mitään rajaa, Muru varastelee ilman vapautuskäskyä ja lähtee mun hämäysliikkeestä liikkeelle vaikka vapautuskäskyä pitäis oottaa... No onneks tänään päästiin vähän treenimään ja tehtiin aika super-hyvät, hyvänmielen treenit! Ja ne pirun kontaktitkin onnistu joka kerralla :) Ja mulla oli sitä kuuluisaa asennetta!
Lauantaina mennään taas kisaamaan Ojankoon, ei ehkä niin hyvällä tsempillä kun tietää tuomarin, ja nimenomaan hänen ratansa... Ei hirveesti odotuksia, mut mennään kattomaan mihin rahkeet riittää! Lajihan on huippu ja seura hyvää :)
Tytöt sai eilen uudet lookit :) Muru kävi kasvattajallaan Jussilla trimmattavana ja äiti trimmas Mintun. Jöröjukka-pallomaha-Murusta kuoritui virtaviivainen ja sutjakka, pienen näköinen kaunokainen :)
Ennen-kuvia ei oo, mutta Murun ennen-kuvia näkee esim. noista agilitykisoissa otetuista kuvista, mitä bannerissakin on! Mintulla nyt ei oo koskaan ollutkaan niin paljon karvaa kuin Murulla...
Happy Birthday Minttu, Minde, Mintsa, Mindeponde, Minderosa, you name it!
Paljon on kuuteen vuoteen mahtunut! Meijän perheen eka koira, vaikea mutta ihana! On tehty mokia kasvatuksessa, paljon on käyty läpi, paljon ihanaa on koettu, paljon on opittu ja toivottavasti paljon on vielä edessä :)
Minttu rakastaa nukkumista, tyyppi ei tykkää jos hänet herätetään kesken unien lenkille vaikka vesisateeseen, hyi! Nykyään on lämmennyt Murulle, jaksaa leikkiä ja välillä haastaa jopa Murua leikkiin!!
Minttu on todellinen persoona, kattoo sohvalta alta kulmien jos esim Murulle lässytellään, Minttu ei tee temppuja ellei oo ruokaa, ruuan kanssa temppuja tehdään vaikka kaksinkertaisesti, Minttu istuu mitä ihmeellisemmissä asennoissa ja ääntelee unissaan, nukkuu yleensä ketarat kohti kattoa, ja istuu sylissä selkä naamaa kohti ja vaatii rapsutuksia, Minttu <3
