keskiviikko 11. helmikuuta 2015

AGILITY-VALIO

Huhhuh, pikkuhiljaa ehkä palaudun vkolopun jäljiltä maan pinnalle ;) Sunnuntai oli aika mieleenpainuva päivä. Oli meidän seuran järkkäämät kisat. Arto Laitinen tuomarina, kivat radat, sopivasti haastetta yms. Eka rata oli kiva, kontaktit onnistui ja muutenkin meno oli hyvää. Hyllytettiin, kun mun valssi oli pienen hetken liian ajoissa ja Muru haki hypyn väärältä puolelta.

No sit tuli toka agirata. Alussa hetken hidasteli, mut hyvin jatkettiin. Kontaktit onnistu taas - jes! Kepeille oli vaikea kulma ja kun meikäläinen vielä rynnisti sinne, niin peitin kepit sit tosissaan, ja Muru meinas olla pussissa... Noh karjasu toimi, koira matkaan ja homma jatkui vielä nollana. Melkeen loppusuoralla mulla oli ilmeisesti kenkä vähän löysällä ja nilkka pääs vähän venähtämään ikävästi mutta siitäkin huolimatta jatkettiin. Loppusuora, maaliin ja tajusin - me tehtiin agiradalta nolla!!!! Siis viimeks toukokuussa tehty... :D vähänkö oli helpotus, että ehkä tästä sittenkin tulee vielä jotain!

Noh siitähän se jännitysnäytelmä alkoi... Olin niin alussa, että johtopaikkaa ja sertiä sai jännittää loppuun asti. Mä en pystyny kattomaan muita, ja siitäkös oon nyt kuullu, kuinka mun paniikinomaista odottelua ois pitäny videoida ;) Kaija piti mut ajantasalla, että tietäisin oonko vielä johdossa. Tiesin joukosta pari koiraa, jotka nollan tehdessään vois mennä meijän ohi, mut molemmat teki nollan ja jäi taakse eli kello oli meidän puolella! No, kun vika koira oli maalissa ja Kaija kertoi mihin aikaan se oli tehnyt nollan, koko halli repes tai ainakin mä :D Muru oli voittanut ja siitä tuli AVA!! Mä juoksin halaamaan äitiä ja yhtäkkiä alkoi tulla vaulaisia halaamaan ja onnittelemaan ja Kaija vielä hihkui mikkiin. Multa pääs itku, kun onnitteluja sateli ja vielä tuntemattomatkin kisaajat tulivat halaamaan :) ihania kisakumppaneita! Kyllä siinä tais jokunen muukin vaulainen liikuttua mun mukana :D Oli aika hämmentävä tilanne, samalla kuitenkin olin niin onnellinen ja helpottunut! Ja olen tietty edelleen :) Kaikki eli mukana ja oli yhtä onnellisia mun puolesta kun mäkin olin, olipa huippua saavuttaa toi omissa kisoissa! :)

Vika radalle sain kyllä ihan hyvän asenteen, vaikka valioituminen pyöri mielessä. Meillä tuli hylly aika alussa, kun jouduin muuttamaan suunnitelmia. Tuli uskonpuute kesken kaiken, ja ajattelin, että en ehdi tekemään putkelle valssia, vaikka videolta näkee että olisinkin ehtinyt... Plääh! Harmittaa, koska muuten tehtiin nollana :) Oli rentoa ja varmaa menoa, tykkäsin!

Nyt on jotenkin tosi hyvä tatsi päällä, Muru menee just niin kun ohjaan ja ollaan tehty tosi hyviä treenejä. Toivottavasti tämä ilon ja onnistumisen tunne säilyisi mukana tässä pitkän aikaa! On se aika ihana otus <3 täyttää huomenna vasta 4 ja on ehtinyt kokea jo vaikka mitä :)


Tässä nähdään se, että välillä pitää käydä pohjalla, jotta voi onnistua, tai että ne tuntuu näin hienoilta hetkiltä :)