mestarillinen harjoittelu tekee mestarin

Viikonloppuna oltiin siis Teemu Linnan koulutuksessa meijän hallilla, ja koulutus oli ihan super! Asiaa tuli niin paljon, että ei edes muista kaikkea, onneksi materiaali tulee sähköpostiin! :) Teemu oli huippukouluttaja, rento, selkeä ja huumorintajuinen! Lauantaina oli vaan teoriaosuus ja mun ja Murun vuoro oli treenata vasta sunnuntaina.
Teoriaosuudella puhuttiin siis ja koko viikonlopun teemana oli kouluttajan tai ohjaajan kouluttaminen. Eli puhuttiin, mitä vaaditaan hyvältä kouluttajalta ja eri kouluttamistyyleistä. Teemu kysyi teroriaosuudella meiltä, kuinka monen mielestä harjoittelu tekee mestarin? No varmaan kaikki nosti käden pystyyn ja Teemu heitti, että pitäkää vaan käsi niin kauan ylhäällä kun ootte vielä samaa mieltä. No sitten tuli kysymys, kuinka moni tässä huoneessa on mestari? Käsiä laskeutui ja Teemu sanoikin, että pelkkä harjoittelu ei tee mestaria, vaan mestarillinen harjoittelu tekee mestarin :)

Sunnuntaina oli mun vuoro treenata sekä kouluttaa. Koulutin Heinolasta tullutta naista ja hänen belgianpaimenkoiraansa. Jokainen siis suunnitteli radan koulutettavalleen, kaikilla sama ratapohja. No nyt tulee mun angstikohta... Kouluttaminen meni hyvin, se oli Teemun mukaan erittäin hyvää ja juuri sellaista, kun hän itse tekee. Eli tehdään pätkissä, treenit on johdonmukaiset, korjataan virheet, ja toistetaan epävarmoja kohtia pari kertaa. No sitten tuli pari kohtaa, missä en vaan osannut neuvoa oikein ja tottakai radan reunalta näkee paremmin minkä virheen koiran ohjaaja teki, kuin että olis seisonut siellä radalla... Mutta mä vaan tunsin itteni niin huonoksi.... Mulla ei oo kokemusta koko lajista vasta kun pari vuotta, ja oonhan vasta 16, mutta silti tuntui kauheen huonolta kouluttajalta, kun muut tiesi mikä meni väärin ja miten olisi pitänyt tehdä... Tulihan sieltä kehujakin, mutta mulle jäi mieleen vaan nää huonot kohdat... Koko ajanhan tässä kehittyy ja oppii ja ehkä tässä vaan tulee itselleen niin kriittiseksi kun käy näissä koulutuksissa, että mun pitäis olla parempi kouluttaja, mutta en minäkään kaikkeen pysty, se on totuus!

No tän angstin jälkeen siirrytään mun loistavaan treenikamuun Muruun, joka ihastutti taas rakettimaisuudellaan monta kouluttajaa, Teemunkin. Muru paineli menemään tykkinä ja Teemu kehuikin monta kertaa, miten hieno koira mulla on ja sanoi, että kun on noin hieno koira ja mulla hyvä jalkaliike ja -työskentely, että voidaan päästä vaikka huipulle.. huihui, tuntuu aika käsittämättömältä, miten hyvä loistava koira mulla onkaan! Miten ulkopuoliset ja kauan kouluttaneet ihmiset näkee heti sen taidot.. :) ihanaa! Vielä vuosi sitten kun jumpatessa Murua, mietin, pystyykö Muru enää koskaan tuolla leikatulla jalalla treenaamaan agilityä? Tää on ihan huippua, Muru on oikeesti ihan helmi, mä oon niin onnellinen, että saan olla niin hyväluonteisen ja taitavan agilitykoiran omistaja ja ohjaaja!!! :)
Mulle lisää johdonmukaisuutta ylävartalon käyttöön, kun ohjaan Murua!