Pikakuulumisia ja palkintoa

Kun tapahtuu paljon, ei ehdi ajatella, että tännekin kirjottaisi niitä juttuja... Viime kirjoituksen jälkeen on tapahtunut melko lailla asioita. Mua ahdisti meidän juoksu-A niin paljon, että käytiin A-qilitylla Katjan opeissa treenaamassa A:ta. Muru oli hurjan pätevä, Katja sanoi, että kehikon se osaa todella hyvin, nyt vaan tarvitaan askellus kohilleen. No asiassa mentiin eteenpäin ja homma alkoi näyttää jo todella hyvältä, kunnes.... Nyt tän viikon treeneissä tehtiin meidän uudella A:lla ja eikö se himmaillut ja tarjonnut 2 on 2 offia joka kerta... Mä en tiedä kauanko mun kärsivällisyys enää riittää jankata sitä A:ta sen kanssa :s Töitä on tehty hurjasti, mutta homma ei vaan mee eteenpäin. Jos vielä yrittää, mutta mikäli mitään ei tapahtu, niin mieluummin säilytän mun mielenterveyden ja ennenkaikkea ilon ton lajin parissa ja palataan takaisin vanhaan...

Sami ja Pete on pitänyt meille treenit, käytiin A-gilitylla valkkuryhmän kanssa Peten yksärillä ja voi, kun olikin huippua!! Tehtiin rata ekalla yrkällä nollana läpi ja Pete heittikin siihen että "seuraava koira" :) Noh kyllä me sieltä löydettiin vähän viilattavaa ja kokeiltiin eri ohjauksia eri kohtiin. Hurjan kivat treenilöt! Ja mun kuulemma kantsis alkaa käyttää sylkkäreitä, niin hyvin ne toimii Peten mielestä.
Sami kaipaa multa luottoa ja rohkeutta ohjata Murua. Kun on kuulemma taitava koira ja ohjaaja niin pitää ottaa riskejä. Pois mukavuusalueelta!! Tehtiin lyhyitä treenejä valkkuryhmässä, joita Sami suosittelee nyt kun arvokisakausi ei ole vielä ihan lähellä. Nyt pistetään perusasiat kuntoon :)

Joulukuun lopussa oli meidän kisat. Allan tuomarina, ihan jees radat, mua tietty mietitytti meidän kontaktit, mutta ne meni yllättävän hyvin! Eka radalla Muru tuli keinun melko rumasti, joten mentiin sylikyydillä pois. Tokalla radalla se teki täydellisen keinun vaikka mä juoksin jo edellä!! En muista milloin viimeks se ois kisoissa tehny oikeaoppisen keinun :) hyppäriltä nolla.

Hyppärinollat alkaa olla jo aika peruskauraa, ois kiva vaan saada niitä nollia myös agiradoilta... Mut ehkä tää tästä, hiljaa hyvä tulee :)

Ja ainiin, saanko esitellä....

Villähteen Agility-urheilijoiden vuoden 2014 agilitykoirakko! 

Muru polleana pokaalinsa kanssa, joka on isompi kun itse voittaja :)

Remember why you started

Hmmm taas on unohtunut kirjoittaa tänne blogiin... :s Juuri kun syksyllä iloitsin agilitykentille paluusta, tulikin uusi takaisku, keuhkokuume. Olin monta viikkoa pelistä pois, Murun kanssa ei tehty kuukauteen mitään, hommat seisoi ja näin myös operaatio juoksu-A venyi... Lainaohjaaja-Kikka kisasi Murun kanssa piirinmestaruudet saaden yhden nollan sijoituksella 2 :) Me ollaan käyty vain parit kisat ja hyllyrivi on hävytön. Mulla on tällä hetkellä suuri inho ja viha agilityratoja kohtaan, kun Murun kontaktit on todella huonot just nyt.. Hyppyratoja on kiva kisata, saa mennä riskillä ja rennolla meiningillä. Ja, kun treeneissäkin on vaan hinkattu kontakteja niin olipa kivaa, kun Sami kävi vetäsemässä meille 30 esteen hyppyradan, joka tehtiin nollana läpi ja saatiin hurjan paljon kehuja! Agility olikin taas mukavaa ja nautinnollista, ei pakkopullaa. Toivon todella, että saan Murun kontaktit pian siihen kuntoon, että luotan niihin ja päästään kisaamaan ja tavoittelemaan tavoitetta. Tuntuu turhauttavalta, kun koira osaa kaiken muun, niin kuin Sami sanoi, ja sitten tää yks puoli haittaa kaikkea niin kovasti ;/

Muuten tällä rintamalla kaikki ennallaan! Minttu harrastelee agilityä ja rallytokoa, tosin vauhtia on tällä hetkellä sen verran hyvin, että äiti miettii lisenssin ostoa ensi vuodeksi ;) Mä vietän monta iltaa viikosta hallilla, mutta kouluttaminen tuntuu tällä hetkellä todella kivalta ja opettavaiselta! Ja mulla on ihan parhaat ryhmäläiset :)

Nyt täytyy saada luotto, into, rentous, rohkeus, taito, rakkaus lajia kohtaan ja tekemisen ilo palamaan yhteen ja toivoa, että sen jälkeen näkyis myös jonkinlaista tulosta, olis se vaikka alkuun vaan onnistuneet kontaktit! Koska tää laji on ihan parasta! Kaikki mitä tässä vaan on mukana, Muru, ihmiset, jännitys, menestyminen, uuden oppiminen, virheiden hyväksyminen yms. Nyt tätä kaikkea vaan varjostaa pitkäaikainen epäonnistuminen, kun tuntuu, että kaikki junnaa paikallaan, ja viimekertaisesta onnistumisesta on aikaa. Ehkä se sitten tuntuu sata kertaa paremmalta, kun onnistuminen joskus tulee, ja silloin voi miettiä, että sen takia tätä hommaa tehdään, jotta voi kokea sen fiiliksen ja saada siitä potkua eteenpäin!

Dream big and dare to fail

Pitkän, pitkän, oikeestaan hävettävän pitkän tauon jälkeen täällä taas! (pitää ihan tarkistaa mitä oon viimeks kirjottanu...) SM-kisojen jälkeen lähdettiin koittamaan onneamme Rovaniemelle. Jo tällöin motivaation puutos painoi (syynä todennäköisesti rankka kevät lukemattomien kisojen ja stressin ja paineen takia), mutta hyvin sain mielestäni tsempattua ja taisteltua oman asenteeni ja jännitykseni kanssa. Maajoukkuekarsinnat olivat hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan, paljon loistavia ja taitavia koirakoita, upeita ratoja, paljon tunteita ja myötäelämistä! Oli hienoa kokea tämä ja nähdä Suomen huiput eturivistä. Teimme karsinnoissa 2 ehjää rataa, radoilta tuli virheitä, kohtia joihin en ollut tyytyväinen, kohtia joita en suunnitellut, mutta niin paljon hienojakin kohtia! Kisaaminen isoissa kisoissa oli jännää, siistiä, mutta toisaalta se ei lähtöön mennessä poikennut juurikaan normi-kisoista. Mitä nyt taisteltiin maajoukkuepaikasta, livestreamin ääressä rataa katsoi monet ihmiset ja radan reunalla ollut Tanja Poutiainen kehui ja hihkui innosta, kun näki meidät radalla :)

Karsinnoista kun palattiin kotiin, päätin, että nyt taukoillaan. Treenattiin hyvin epäsäännöllisesti, mä olin töissä, koirat sai uida ja nauttia kesästä. Heinäkuun lopulla kisattiin Haminassa pari starttia, omissa kisoissa pari rataa myöskin. Ei tuloksilla juhlittavaa, mutta paljon hyviä pätkiä! Pikku hiljaa into ja motivaatio lajia kohtaan palaili. Kun kisaaminen ei enää tuntunut keväällä kivalta, vaan enemminkin suorittamiselta ja pakko-pullalta, oli ihanaa huomata elokuun viimeisenä vkoloppuna Heinolan kisoissa, että "hei, täähän on kivaa taas!" Ehkä se kertoo paljon siitä, kuinka paineen alla mentiin, kun toukokuussa tuplanollan jälkeen paineet purkautuivat kyyneleinä ja helpotuksena.

Tosiaan Heinolan kisat olivat tosi kivat, vaikka virheitä sieltä tulikin, ja treenilista kasvoi taas kilometrin pituiseksi... Muru ei tuntunut nopealta, mutta ajat sanovat toista! Eka radalla tippui yksi rima, mutta nopein aika, 4.53 m/s etenemällä. Toka radalla sitten kontaktit ei toiminu lainkaan, paitsi puomi, kepit oli viety pois niiden ollessa vialliset virallisiin kisoihin. Radan voitti super-nopea parson Ryyni, Muru kipitti ajan puolesta hienosti kakkoseksi, molemmat yli 5 m/s etenemillä, Murulla 5.04 m/s, tosin 15 vp. Vika rata tuntui parhaimmalta! Hyppyrata, ei tarvinnut jänskätä kontakteja, eka ja vika rima alas, mutta jälleen nopein aika, 4,69 m/s etenemällä.

Vauhti ei ole kateissa, nyt vaan tarvitaan jämäkkyyttä ja ryhtiä noihin kontakteihin, Ne on retuperällä. Ärsyttävää! Juoksu-a täytyy saada kuntoon mahd pian, samoin kammottava keinu.

Kohta päästään taas halliin!! Ollaan Murun kanssa onnekkaita, kun meidät valittiin VAU:n agilityn valmennusryhmään :) päästään hyviin oppeihin ja säännöllisesti treenaamaan, väh. 2 kertaa viikossa!

Näiden motivaatiolauseiden saattelemana nokka kohti uutta kautta, uusia tuulia, uusia kisoja ja uusia oppeja! :) nähdään taas aktiivisemmin treeni- ja kisakentillä!

  

Ensimmäiset SM-kisat ohi

Sinne ne meni! Kaikki se työ, kisat, odotus, jännitys, tunnelma, tsemppi, harmitus ja myös ilo on nyt tämän tapahtuman osalta ohi. Meillä oli ihana viikonloppu, se sisälsi paljon ihania ihmisiä ja kivoja ratoja. Myös erittäin vähän yöunia ja paljon hyllyjä!

I can almost see it

That dream I am dreaming

But there's a voice inside my head saying

"You'll never reach it"

Perjantaina kisattiin pari rataa, parin hyllyn verran. Mua oli jännittänyt koko päivän, en tiedä edes mikä? Kuitenkin lähtöön asettuessa ei jännittänytkään enää! Agilityradalla alku lähti tosi hyvin, sitten yksi hypyn käännös venyi ja venyi, ja jouduin jäädä varmistelemaan, että Muru menee A:lle eikä putkeen ja olin myöhässä. Ja sittenhän se meni seuraavan esteen väärin. Mutta muuten hyvää menoa! 

Hyppyradalta mulle jäi ihan sika hyvä mieli! Rata oli oikeestaan pelkkää juoksua. Alussa oli putkiansat, jotka melkein selvitettiin.. Kepeille kun piti viedä, niin jäin vaan paikoilleni seisomaan ja tajusin samalla hetkellä, että eihän se tuonne kepeille mene vaan putkeen! Ja niin kävikin :) Mutta sitten paineet putos ja mä vedin rennosti loppuun asti, koira irtos, ja mä luotin siihen. Mahtava fiilis!! 

But I gotta keep trying

Gotta keep my head held high

Lauantaina oli vuorossa joukkueskabat. Todella huonosti nukutun yön jälkeen lähdin silmät ristissä seuraamaan seuralaisten suorituksia. Mä olin meidän joukkueen 3. suorittaja ja meidän joukkueen 2 ensimmäistä tekivät hyllyt joten paineita ei ollut. Mä menin aika kauas ottamaan Murua vastaan ja en tiedä kuuliko se mua, ja lähti varovaisemmin ja tiputti siksi ekan riman? No keinu meni ihan super-hyvin, varmaan koska keinu oli yleisöön päin eikä eteenpäin päässyt :D Kepeille sain hyvin, ja sitten menikin hyvin kunnes aika lopussa Muru jätti yhden hypyn välistä. Mut kontaktit onnistui hyvin :) 

Ain't about how fast I get there

Ain't about what's waiting on the other side

It's the climb

Sunnuntaiaamu oli aika järkyttävä, en muista koska mua ois jännittänyt niin paljon... Mia Laamanen oli tehnyt aika mielenkiintoisen radan, juoksusuoralla oli oltava tarkkana ettei Muru hakisi hyppyjä väärinpäin. Sit piti ehtiä kepeille, ja varoa putkea sen takana. Muru otti kepeiltä aloitusvirheen, en tiedä tarkalleen mitä siinä tapahtui, ehkä mun rytmi hajos. No siinä vähän lösähti koko homma sitten... Eihän femmalla vois päästä finaaliin, ajattelin. Ja huonosti kun ohjasin, niin jätti yhden hypyn välistä. 

Kokonaisuudessaan hyvät radat, hieno koira tuo on! <3 Nyt on SM-kisat korkattu ja jäi positiivinen mieli :) Ihanat seuralaiset ja muutkin tutut radan laidalta, kiitos tuesta ja tsempeistä!! <3 

Olipa ihanaa päästä juhlimaan meidän seuran medi-joukkueen sm-pronssia!! Huikeaa! Ihan tosi paljon onnea vielä kerran Heidi, Taina, Merja ja Suvi!! :) 

Tässä meidän menoa kisoista:

And I, I got to be strong
Just keep pushing on

SM-kisat täältä tullaan!

Huhhuh!! Nyt jo jänskättää niin paljon, että saankohan ees nukutuksi? Laukut pakattu, viime hetken huollot tehty (Murun fyssari alkuviikosta), viimeistely/fiilistelytreenejä joukkueiden kanssa harrastettu. Nyt vaan lähetään nauttimaan ja pitämään hauskaa! Joukkueiden kanssa pidetään varmana kivaa, niin hyviä tyyppejä on messissä ja hyviä tyyppejä tulee kannustamaankin! Ihan paras viikonloppu tulossa!!!! Nää on mun ekat sm-kisat ever, ja toivonkin vain hyvää kokemusta ja hyvän mielen ratoja! :)

Me startataan aamupäivästä kohti Tamperetta ja meikä hoitaa siinä samalla myös joukkueenjohtajan tehtäviä. Käydään hotellilla ja palaillaan kisapaikalle iltakisoihin :)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Palaillaan kisojen jälkeen! :)

Kuva Purinalta pääsiäiseltä

(kuvaajalta saatu lupa käyttää kuvaa blogissa)

Uimassa

Huhhuh, kun on taas kuuma! Kun tultiin töistä äitin kanssa lähdettiin uittamaan koiria. Muruhan on ihan hullu uimari, se kun haistaa järven niin alkaa se helkutinmoinen kiljunta, joka vaan yltyy kun avaa takakontin luukun.... Se uis varmaan vaikka kuinka kauan! :D Napsin kuvia tytöistä, osa on onnistuneita, osa ei, osassa oli tarkoitus kuvata veden loisketta ja osassa koiria :D

What a feeling!

Meinaan eiliset kisat! Hahah vaikka ne meinas mennä pipariks jo ennen kun ehittiin saapua kisapaikalle ;) olin ajatuksissani kattonu et ne alkais vasta klo 15.45 et ekaks ois kaikki medien radat ja sit vast minien. Ja aateltiin et lähetään klo 13.30 niin ollaan hyvissä ajoin perillä. No mutta kun kaikki ei menekään kuin strömsössä... Äiti kattoo koneelta kisakirjettä ja kello tais olla puol 12. "Hei ootsä huomannu et teijän eka rata alkaa klo 14.10?" "MITÄ?"

No ei siinä, olihan meillä ruhtinaalliset puol tuntia aikaa laittaa kamat kasaan ja lähteä, ei tehny ees tiukkaa! Huomas, että kun tupla tuli niin ei tarvii paljon stressata :D

Esa Muotka oli tehnyt kivat radat Nummelaan, paaaljon kivemmat kuin viime sunnuntaina ;) Hyppärillä aloitettiin, moni tiputti ekan riman, samoin Muru, en tiedä mikä siinä sit oli? No anyway, koira kulki, irtos ja mä luotin siihen. Me tehtiin rataa, joka näytti meijän radalta, ei väkisin väännetyltä. Agilityn riemu, ilo ja nautinto oli taas mukana menossa :) Ja se tunne, kun rata oli ohi, ei v*tuttanut, paitsi kun näin tulokset ;) Mä olin siihen asti leijunut siinä onnessani, miltä tuntui mennä pitkästä aikaa ilman minkäänlaisia paineita, se on muuten hemmetin kivaa :D no meillähän oli nopein aika, ja voitto sekä hyppy-sert ois pamahtanut! Pirun eka rima ;)

Toka rata oli kiva kans, tein alun päällejuoksun rohkeemmin, mitä oisin tehnyt paineen alla. Muru haki seuraavan takaakierron pelkällä lähetyksellä, aika magee! Ja kepeille haki hienosti <3 Kontaktit meni eilen ihan ok, puomia ei ollut, mutta A:lta ei ottanut kertaakaan virhettä, eikä keinultakaan, keinu oli just hyvä, nopee mut mä näin ettei ollu lentokeinu. Hyllyhän tältä radalta tuli, kun ekaks ohjaan Murun A:n ohi ja sit meni pasmat sekasin, ja törkkäsin vahingossa A:n jälkeisen hypyn takaakiertoon.

Vika radalla tehtiin hyvää "flow-nollaa" tokavikalle esteelle asti. Mä taas unohdin kuinka herkästi tuo pieni suloisuus reagoi mun liikkeeseen, ja vedin sit liikaa sitä kohti oikeaa putkenpäätä ja Muruhan haki sit maalihypyn! No parastahan se on huomata, että nyt meillä on sellanen vaihe päällä, et tehään samaa rataa ja olipa loistavaa et saatiin viimeisiksi kisoiksi ennen arvokisoja nämä hyvänmielen kisat! :)

Tavoitetta ei ole tämän vuoden arvokisoihin, lähdetään katsomaan mihin meidän taidot riittää ja otetaan kokemusta jo tulevaa varten, jolloin meillä sit on tavoitteita :)