Dream big and dare to fail

Pitkän, pitkän, oikeestaan hävettävän pitkän tauon jälkeen täällä taas! (pitää ihan tarkistaa mitä oon viimeks kirjottanu...) SM-kisojen jälkeen lähdettiin koittamaan onneamme Rovaniemelle. Jo tällöin motivaation puutos painoi (syynä todennäköisesti rankka kevät lukemattomien kisojen ja stressin ja paineen takia), mutta hyvin sain mielestäni tsempattua ja taisteltua oman asenteeni ja jännitykseni kanssa. Maajoukkuekarsinnat olivat hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan, paljon loistavia ja taitavia koirakoita, upeita ratoja, paljon tunteita ja myötäelämistä! Oli hienoa kokea tämä ja nähdä Suomen huiput eturivistä. Teimme karsinnoissa 2 ehjää rataa, radoilta tuli virheitä, kohtia joihin en ollut tyytyväinen, kohtia joita en suunnitellut, mutta niin paljon hienojakin kohtia! Kisaaminen isoissa kisoissa oli jännää, siistiä, mutta toisaalta se ei lähtöön mennessä poikennut juurikaan normi-kisoista. Mitä nyt taisteltiin maajoukkuepaikasta, livestreamin ääressä rataa katsoi monet ihmiset ja radan reunalla ollut Tanja Poutiainen kehui ja hihkui innosta, kun näki meidät radalla :)

Karsinnoista kun palattiin kotiin, päätin, että nyt taukoillaan. Treenattiin hyvin epäsäännöllisesti, mä olin töissä, koirat sai uida ja nauttia kesästä. Heinäkuun lopulla kisattiin Haminassa pari starttia, omissa kisoissa pari rataa myöskin. Ei tuloksilla juhlittavaa, mutta paljon hyviä pätkiä! Pikku hiljaa into ja motivaatio lajia kohtaan palaili. Kun kisaaminen ei enää tuntunut keväällä kivalta, vaan enemminkin suorittamiselta ja pakko-pullalta, oli ihanaa huomata elokuun viimeisenä vkoloppuna Heinolan kisoissa, että "hei, täähän on kivaa taas!" Ehkä se kertoo paljon siitä, kuinka paineen alla mentiin, kun toukokuussa tuplanollan jälkeen paineet purkautuivat kyyneleinä ja helpotuksena.

Tosiaan Heinolan kisat olivat tosi kivat, vaikka virheitä sieltä tulikin, ja treenilista kasvoi taas kilometrin pituiseksi... Muru ei tuntunut nopealta, mutta ajat sanovat toista! Eka radalla tippui yksi rima, mutta nopein aika, 4.53 m/s etenemällä. Toka radalla sitten kontaktit ei toiminu lainkaan, paitsi puomi, kepit oli viety pois niiden ollessa vialliset virallisiin kisoihin. Radan voitti super-nopea parson Ryyni, Muru kipitti ajan puolesta hienosti kakkoseksi, molemmat yli 5 m/s etenemillä, Murulla 5.04 m/s, tosin 15 vp. Vika rata tuntui parhaimmalta! Hyppyrata, ei tarvinnut jänskätä kontakteja, eka ja vika rima alas, mutta jälleen nopein aika, 4,69 m/s etenemällä.

Vauhti ei ole kateissa, nyt vaan tarvitaan jämäkkyyttä ja ryhtiä noihin kontakteihin, Ne on retuperällä. Ärsyttävää! Juoksu-a täytyy saada kuntoon mahd pian, samoin kammottava keinu.

Kohta päästään taas halliin!! Ollaan Murun kanssa onnekkaita, kun meidät valittiin VAU:n agilityn valmennusryhmään :) päästään hyviin oppeihin ja säännöllisesti treenaamaan, väh. 2 kertaa viikossa!

Näiden motivaatiolauseiden saattelemana nokka kohti uutta kautta, uusia tuulia, uusia kisoja ja uusia oppeja! :) nähdään taas aktiivisemmin treeni- ja kisakentillä!