Dream big and dare to fail

Pitkän, pitkän, oikeestaan hävettävän pitkän tauon jälkeen täällä taas! (pitää ihan tarkistaa mitä oon viimeks kirjottanu...) SM-kisojen jälkeen lähdettiin koittamaan onneamme Rovaniemelle. Jo tällöin motivaation puutos painoi (syynä todennäköisesti rankka kevät lukemattomien kisojen ja stressin ja paineen takia), mutta hyvin sain mielestäni tsempattua ja taisteltua oman asenteeni ja jännitykseni kanssa. Maajoukkuekarsinnat olivat hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan, paljon loistavia ja taitavia koirakoita, upeita ratoja, paljon tunteita ja myötäelämistä! Oli hienoa kokea tämä ja nähdä Suomen huiput eturivistä. Teimme karsinnoissa 2 ehjää rataa, radoilta tuli virheitä, kohtia joihin en ollut tyytyväinen, kohtia joita en suunnitellut, mutta niin paljon hienojakin kohtia! Kisaaminen isoissa kisoissa oli jännää, siistiä, mutta toisaalta se ei lähtöön mennessä poikennut juurikaan normi-kisoista. Mitä nyt taisteltiin maajoukkuepaikasta, livestreamin ääressä rataa katsoi monet ihmiset ja radan reunalla ollut Tanja Poutiainen kehui ja hihkui innosta, kun näki meidät radalla :)

Karsinnoista kun palattiin kotiin, päätin, että nyt taukoillaan. Treenattiin hyvin epäsäännöllisesti, mä olin töissä, koirat sai uida ja nauttia kesästä. Heinäkuun lopulla kisattiin Haminassa pari starttia, omissa kisoissa pari rataa myöskin. Ei tuloksilla juhlittavaa, mutta paljon hyviä pätkiä! Pikku hiljaa into ja motivaatio lajia kohtaan palaili. Kun kisaaminen ei enää tuntunut keväällä kivalta, vaan enemminkin suorittamiselta ja pakko-pullalta, oli ihanaa huomata elokuun viimeisenä vkoloppuna Heinolan kisoissa, että "hei, täähän on kivaa taas!" Ehkä se kertoo paljon siitä, kuinka paineen alla mentiin, kun toukokuussa tuplanollan jälkeen paineet purkautuivat kyyneleinä ja helpotuksena.

Tosiaan Heinolan kisat olivat tosi kivat, vaikka virheitä sieltä tulikin, ja treenilista kasvoi taas kilometrin pituiseksi... Muru ei tuntunut nopealta, mutta ajat sanovat toista! Eka radalla tippui yksi rima, mutta nopein aika, 4.53 m/s etenemällä. Toka radalla sitten kontaktit ei toiminu lainkaan, paitsi puomi, kepit oli viety pois niiden ollessa vialliset virallisiin kisoihin. Radan voitti super-nopea parson Ryyni, Muru kipitti ajan puolesta hienosti kakkoseksi, molemmat yli 5 m/s etenemillä, Murulla 5.04 m/s, tosin 15 vp. Vika rata tuntui parhaimmalta! Hyppyrata, ei tarvinnut jänskätä kontakteja, eka ja vika rima alas, mutta jälleen nopein aika, 4,69 m/s etenemällä.

Vauhti ei ole kateissa, nyt vaan tarvitaan jämäkkyyttä ja ryhtiä noihin kontakteihin, Ne on retuperällä. Ärsyttävää! Juoksu-a täytyy saada kuntoon mahd pian, samoin kammottava keinu.

Kohta päästään taas halliin!! Ollaan Murun kanssa onnekkaita, kun meidät valittiin VAU:n agilityn valmennusryhmään :) päästään hyviin oppeihin ja säännöllisesti treenaamaan, väh. 2 kertaa viikossa!

Näiden motivaatiolauseiden saattelemana nokka kohti uutta kautta, uusia tuulia, uusia kisoja ja uusia oppeja! :) nähdään taas aktiivisemmin treeni- ja kisakentillä!

  

Ensimmäiset SM-kisat ohi

Sinne ne meni! Kaikki se työ, kisat, odotus, jännitys, tunnelma, tsemppi, harmitus ja myös ilo on nyt tämän tapahtuman osalta ohi. Meillä oli ihana viikonloppu, se sisälsi paljon ihania ihmisiä ja kivoja ratoja. Myös erittäin vähän yöunia ja paljon hyllyjä!

I can almost see it

That dream I am dreaming

But there's a voice inside my head saying

"You'll never reach it"

Perjantaina kisattiin pari rataa, parin hyllyn verran. Mua oli jännittänyt koko päivän, en tiedä edes mikä? Kuitenkin lähtöön asettuessa ei jännittänytkään enää! Agilityradalla alku lähti tosi hyvin, sitten yksi hypyn käännös venyi ja venyi, ja jouduin jäädä varmistelemaan, että Muru menee A:lle eikä putkeen ja olin myöhässä. Ja sittenhän se meni seuraavan esteen väärin. Mutta muuten hyvää menoa! 

Hyppyradalta mulle jäi ihan sika hyvä mieli! Rata oli oikeestaan pelkkää juoksua. Alussa oli putkiansat, jotka melkein selvitettiin.. Kepeille kun piti viedä, niin jäin vaan paikoilleni seisomaan ja tajusin samalla hetkellä, että eihän se tuonne kepeille mene vaan putkeen! Ja niin kävikin :) Mutta sitten paineet putos ja mä vedin rennosti loppuun asti, koira irtos, ja mä luotin siihen. Mahtava fiilis!! 

But I gotta keep trying

Gotta keep my head held high

Lauantaina oli vuorossa joukkueskabat. Todella huonosti nukutun yön jälkeen lähdin silmät ristissä seuraamaan seuralaisten suorituksia. Mä olin meidän joukkueen 3. suorittaja ja meidän joukkueen 2 ensimmäistä tekivät hyllyt joten paineita ei ollut. Mä menin aika kauas ottamaan Murua vastaan ja en tiedä kuuliko se mua, ja lähti varovaisemmin ja tiputti siksi ekan riman? No keinu meni ihan super-hyvin, varmaan koska keinu oli yleisöön päin eikä eteenpäin päässyt :D Kepeille sain hyvin, ja sitten menikin hyvin kunnes aika lopussa Muru jätti yhden hypyn välistä. Mut kontaktit onnistui hyvin :) 

Ain't about how fast I get there

Ain't about what's waiting on the other side

It's the climb

Sunnuntaiaamu oli aika järkyttävä, en muista koska mua ois jännittänyt niin paljon... Mia Laamanen oli tehnyt aika mielenkiintoisen radan, juoksusuoralla oli oltava tarkkana ettei Muru hakisi hyppyjä väärinpäin. Sit piti ehtiä kepeille, ja varoa putkea sen takana. Muru otti kepeiltä aloitusvirheen, en tiedä tarkalleen mitä siinä tapahtui, ehkä mun rytmi hajos. No siinä vähän lösähti koko homma sitten... Eihän femmalla vois päästä finaaliin, ajattelin. Ja huonosti kun ohjasin, niin jätti yhden hypyn välistä. 

Kokonaisuudessaan hyvät radat, hieno koira tuo on! <3 Nyt on SM-kisat korkattu ja jäi positiivinen mieli :) Ihanat seuralaiset ja muutkin tutut radan laidalta, kiitos tuesta ja tsempeistä!! <3 

Olipa ihanaa päästä juhlimaan meidän seuran medi-joukkueen sm-pronssia!! Huikeaa! Ihan tosi paljon onnea vielä kerran Heidi, Taina, Merja ja Suvi!! :) 

Tässä meidän menoa kisoista:

And I, I got to be strong
Just keep pushing on

SM-kisat täältä tullaan!

Huhhuh!! Nyt jo jänskättää niin paljon, että saankohan ees nukutuksi? Laukut pakattu, viime hetken huollot tehty (Murun fyssari alkuviikosta), viimeistely/fiilistelytreenejä joukkueiden kanssa harrastettu. Nyt vaan lähetään nauttimaan ja pitämään hauskaa! Joukkueiden kanssa pidetään varmana kivaa, niin hyviä tyyppejä on messissä ja hyviä tyyppejä tulee kannustamaankin! Ihan paras viikonloppu tulossa!!!! Nää on mun ekat sm-kisat ever, ja toivonkin vain hyvää kokemusta ja hyvän mielen ratoja! :)

Me startataan aamupäivästä kohti Tamperetta ja meikä hoitaa siinä samalla myös joukkueenjohtajan tehtäviä. Käydään hotellilla ja palaillaan kisapaikalle iltakisoihin :)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Palaillaan kisojen jälkeen! :)

Kuva Purinalta pääsiäiseltä

(kuvaajalta saatu lupa käyttää kuvaa blogissa)

Uimassa

Huhhuh, kun on taas kuuma! Kun tultiin töistä äitin kanssa lähdettiin uittamaan koiria. Muruhan on ihan hullu uimari, se kun haistaa järven niin alkaa se helkutinmoinen kiljunta, joka vaan yltyy kun avaa takakontin luukun.... Se uis varmaan vaikka kuinka kauan! :D Napsin kuvia tytöistä, osa on onnistuneita, osa ei, osassa oli tarkoitus kuvata veden loisketta ja osassa koiria :D

What a feeling!

Meinaan eiliset kisat! Hahah vaikka ne meinas mennä pipariks jo ennen kun ehittiin saapua kisapaikalle ;) olin ajatuksissani kattonu et ne alkais vasta klo 15.45 et ekaks ois kaikki medien radat ja sit vast minien. Ja aateltiin et lähetään klo 13.30 niin ollaan hyvissä ajoin perillä. No mutta kun kaikki ei menekään kuin strömsössä... Äiti kattoo koneelta kisakirjettä ja kello tais olla puol 12. "Hei ootsä huomannu et teijän eka rata alkaa klo 14.10?" "MITÄ?"

No ei siinä, olihan meillä ruhtinaalliset puol tuntia aikaa laittaa kamat kasaan ja lähteä, ei tehny ees tiukkaa! Huomas, että kun tupla tuli niin ei tarvii paljon stressata :D

Esa Muotka oli tehnyt kivat radat Nummelaan, paaaljon kivemmat kuin viime sunnuntaina ;) Hyppärillä aloitettiin, moni tiputti ekan riman, samoin Muru, en tiedä mikä siinä sit oli? No anyway, koira kulki, irtos ja mä luotin siihen. Me tehtiin rataa, joka näytti meijän radalta, ei väkisin väännetyltä. Agilityn riemu, ilo ja nautinto oli taas mukana menossa :) Ja se tunne, kun rata oli ohi, ei v*tuttanut, paitsi kun näin tulokset ;) Mä olin siihen asti leijunut siinä onnessani, miltä tuntui mennä pitkästä aikaa ilman minkäänlaisia paineita, se on muuten hemmetin kivaa :D no meillähän oli nopein aika, ja voitto sekä hyppy-sert ois pamahtanut! Pirun eka rima ;)

Toka rata oli kiva kans, tein alun päällejuoksun rohkeemmin, mitä oisin tehnyt paineen alla. Muru haki seuraavan takaakierron pelkällä lähetyksellä, aika magee! Ja kepeille haki hienosti <3 Kontaktit meni eilen ihan ok, puomia ei ollut, mutta A:lta ei ottanut kertaakaan virhettä, eikä keinultakaan, keinu oli just hyvä, nopee mut mä näin ettei ollu lentokeinu. Hyllyhän tältä radalta tuli, kun ekaks ohjaan Murun A:n ohi ja sit meni pasmat sekasin, ja törkkäsin vahingossa A:n jälkeisen hypyn takaakiertoon.

Vika radalla tehtiin hyvää "flow-nollaa" tokavikalle esteelle asti. Mä taas unohdin kuinka herkästi tuo pieni suloisuus reagoi mun liikkeeseen, ja vedin sit liikaa sitä kohti oikeaa putkenpäätä ja Muruhan haki sit maalihypyn! No parastahan se on huomata, että nyt meillä on sellanen vaihe päällä, et tehään samaa rataa ja olipa loistavaa et saatiin viimeisiksi kisoiksi ennen arvokisoja nämä hyvänmielen kisat! :)

Tavoitetta ei ole tämän vuoden arvokisoihin, lähdetään katsomaan mihin meidän taidot riittää ja otetaan kokemusta jo tulevaa varten, jolloin meillä sit on tavoitteita :)

Arvokisat kutsuu!!!

Wuhuuu! Jes viimeinkin! Menipä tiukille, oishan tässä ollut vielä yhdet kisat ilmottuna ;)

Eilen oltiin siis aika helteisissä kisoissa Tuusulassa. Eka rata oli Heidi Viitaniemen, kiva rata, mentiin vähän joka suuntaan :D Muru bongas yhden ylimääräisen hypyn ehti alussa ja hyllyhän se tuli sitten. Ja niin meijän tuuria, just se kuvattiin live streamilla kaikkien katseltavaksi :)

Toka ja kolmas rata oli Esa Muotkan. Eka rata oli helpompi, tosin videolla Muru tekee lentokeinun, mä nään sen :D mut Esa ei nostanu kättä, joten hyvä niin! Hienosti oli pikkumuija kuulolla, eikä bongaillu yhtään omia esteitä :) sijoitus 5/38.

Vika rata oli vaikea, mä katoin sitä piirrustusta ja aattelin mielessäni et ei hitto, sinne meni tupla... Mutta mitä me tehään, NOLLA!!!! ainoa miniluokassa! :D eli voitto kaupan päälle. Kyllä täytyy sanoa, että onnen kyyneleet tuli maalissa, niin kauan sitä hiton tuplanollaa metsästettiin ja kun se on ollut niin lähellä niin monta kertaa... Tunteella eletään tässä lajissa mukana ja tässä tulos, onnistumisista saa ja kannattaa iloita :)
Esalle sanoin palkintojenjaossa, et aika vaikeen radan olit tehny ja Esa totes siihen, et "joo tuli kyllä näköjään aika vaikee" ja sanoi mulle että "oishan ne muutkin saanu nollia tehdä mut te olitte ainoat jotka osas" :D Ihmiset oli ihania, kun onnittelivat ja kehuivat, sillä tuo rata koitui niin monen ihmisen kohtaloksi monine ansoineen. Kaunista ei meidän radat olleet, vaan mä lähdin taistelemaan, ja aika hyvin taistelinkin. A:lta näyttäis et ihan kuin ois tullu femma vika radalta, kun lähti mun liikkeen mukaan, mut ei antanut virhettä, joten ei jossitella ;)

Huh, helpotus! Nyt saa hengittää rauhassa seuraavat vajaat kolme viikkoa :D sit mennään taas, voihan jännitys!!! Meidän treenit on nyt ollut tän kevään aikana tosi vähäiset, eli mennään vähän niin kuin kylmiltään, mut pääasia et mun tavoite toteutui! Kiva lähteä testaamaan itteään isoihin kisoihin ekaa kertaa :)

Ja hahaa, päästään myös kisakirjan tokalle aukeamalle ;)

Videota on tulossa, kunhan saan ne taas monen mutkan kautta tähän koneelle!

Paistaa se aurinko risukasaankin!

Mitenhän tän nyt alottais... 5,10,10.5,15,10,5.10, hyl, hyl... tältä on näyttänyt meidän tulosrivi viime aikoina. Plääh, pieniä virheitä, osa mun mokia, osa Murun mokia. Viime viikolla suurin osa Murun mokia. Mutta lauantaina Järvenpäässä saatiin onnistuminen meidän epäonnen tielle! Voitettiin Saviojan hyppyrata ja saatiin eka hyppy-sert!!! :) Jihaa! Ja vielä voitettiin pari shelttiä, kannatti siis spurtata lopussa, kun aikaerot oli tosi pieniä. Savioja oli tehnyt tosi kivoja ratoja, sekä Orimattilaan että Järvenpäähän! :)
Anne oli ihana kun tuli mun persjättöjä kehumaan, vaikka ne omasta mielestä ei niin hyviltä tuntunut :D Ja muutenkin tosi moni ihminen meitä onnitteli ja rataa kehui. Kai se sitten näytti hyvältä?! :D Mä oon taas ollut jossain omassa kuplassani, kun en juuri mitään radalta muista!

Noh vaikka epätoivo täyttää jo mun mielen, niin vielä olis muutamat kisat jäljellä! Kun se tupla jäi Järvenpäässä yhden muurinpalikan päähän... :/