Muru, kovan onnen koira

Tytöt sai eilen illalla n. klo 17 aikaan lampaanluut pihalle syötäväks ja muru tuttuun tapaansa veteli luut ahmien napaansa ja kun viimonen pala oli nielastu, alko muru voida pahoin. se oli tuskasen olonen, vinku, tärisi ja vaihteli paikkaa, siitä näki ettei ollut hyvä olla. Soitettiin eläinlääkärille ja kyseltiin, että mitä tehdään, käskettiin antaa parafiiniä ja vaikka jugurttia. Molempia annettiin, mutta muru oksens kaiken muun paitsi sen luunpalan ulos… Ja kun puol tuntia oli mennyt ja edelleen ei murun olo hyvältä vaikuttanut, soitettiin Hattulan Vethausiin ja käskivät lähteä sinne. Muru kyytiin ja eikun menoks, pikkasen ylinopeutta tuli ajettua, mut mitä sitä ei tekis rakkaan lemmikin hyväks! vähän vajaa 19 oltiin perillä ja muru oli maannut ihan nätisti koko automatkan, ei vaikuttanut niin huonovointiselta kuin kotipihalla, mut eläinlääkäri sanoi, että otetaan röntgenkuvat. Jep jep, siellähän se luunpala oli juuttunut ruokatorven päähän, eikä mahtunut mahalaukkuun. Muru vietiin sitten hoitajien hyvään huomaan ja meille sanottiin, että tähystysoperaatio on viimestään puol kymmenen maissa valmis. No me lähettiin äitin kanssa Hämeenlinnan cittariin “shoppailemaan” ja vähän syömään, tultiin takasin siinä ysin maissa, mutta operaatiota ei oltu vielä edes aloitettu… No mä tein siinä läksyjä ja ooteltiin ja ooteltiin… Noin kello 22 ne vissiin vasta pääs alottamaan operaation, eikä se mikään helppo homma ollutkaan kuulemma… :/ näitä sattuu eläinlääkärin mukaan aika harvoin. Aikansa ne taisteli saadakseen sen luunpalan ulos ja loppujen lopuksi saivatkin sen kaivettua ulos! Eläinlääkäri sanoi, et jos ois vielä puol minuuttia yrittää tonkia sitä ulos tuloksetta, olisivat aloittaneet leikkauksen… Huh, onneks selvittiin helpomalla, muru raukka, kipeehän se aivan varmasti on, kun terävä luunpalanen oli vielä haavoittanut ruokatorvea ulos vedettäessä muru sai varmaan viittä eri lääkettä ja antibioottia ja vahvaa kipulääkettä sisältäneen kipulaastarin kylkeensä, ja hyvä, että äitillä oli vapaapäivä, sillä eihän sitä tiedä, jos muru ois vaikka alkanu oksentaa verta? No kotiin me päästiin klo 1 yöllä ja mä lähdin “reippaana” kouluun tänään… Huh vähän tuskaa teki mut kyllä tää tästä, halpa juttuhan tää muuten ei ollut, luojan kiitos meillä se vakuutus murulle on!! Murusta huomas nimittäin heti, ettei se ollut oma avoin itsensä, sattui varmaan ihan älyttömästi! Muru oli vaisu ja apaattinen, eli siitä koirasta kyllä huomaa heti, kun kaikki ei ihan ole kunnossa! Nyt muru jaksaa ihan hyvin, nukkunut koko päivän, mutta iloisesti nuoli mun naaman kun tulin koulusta kotiin ja heilutteli häntäänsä sohvalla <3 Me äitin kanssa naureskeltiin eilen murua odottaessa, että meijän täytyy kirjottaa kohta kirja murun elämästä, mitä se on eläny vasta puoltoista vuotta, mut sille on sattunu jo vaikka ja mitä! ja, että muru täytyy laittaa asumaan pehmustettuun häkkiin ja syöttää mössöruokaa
Minttu muuten on vältellyt muru koko tän päivän? se varmaan vaistoo ettei kaikki oo ihan kunnossa pikkusiskolla!