Facebookissa näin tänään jonkun naishenkilön tekstin, jossa hän kirjoitti juuri niin kuin asia onkin. Monille ihmisille nämä meidän rakkaat perheenjäsent ovat "vain koiria". Monille koirattomille ihmisille on vaikeaa ymmärtää miten paljon huolenpitoa, rakkautta, rahaa ja aikaa käytämme koiriimme. Meidän perheen esimerkkinä toimii Muru, joka on kokenut melkein 10 kertaa enemmän vaivoja kuin Minttu. Murun kanssa on koettu surun hetkiä, kauhun hetkiä, mutta onneksi onni on ollut meidän puolella ja niitä ilon hetkiä on ollut todella paljon! Meillä koirat ei todellakaan ole "vain koiria". Kun Minttu tuli melkeinpä tasan 5 vuotta sitten, ei voitu enää varailla matkoja miten sattuu ajattelematta miten koiran kanssa toimitaan. Minttu oli vaikea tapaus murkkuiässä, sen kanssa oltiin välillä itkun partaalla, mutta mikä fiilis tänä päivänä onkaan, kun kaikki nuo vaikeudet on voitettu! Minttua kutsutaan meidän perheessä aidoksi ja alkuperäiseksi, koska se on Murun tulon jälkeen jäänyt Murun luonteen takia vähän kakkoseksi. Muru kun on omalla hösöydellään ja suurella ilolla aina yhtä onnellinen, vaikka oltais just pussailtu 2 sekuntia sitten...Meidän perheessä useat parhaat jutut on koettu juurikin näiden "vain koirien" kanssa. Vaikka perheen miesväkeä ei välillä juurikaan kiinnosta meidän naisten koirajutut, aina kuitenkin kisoista pitää kotiin laittaa viestiä miten radat meni :) Näiden "vain koirien" harrastuksiin on upotettu rahaa vaikka kuinka, mutta harrastusten myötä olemme saaneet ihania uusia ystäviä, joihin ei olisi tutustunut ilman koiria! <3 Meillä viikkosuunnitelmat tehdään meidän aksatreenien ja pikkuveljen futistreenien mukaan. Kun näiden rakkaiden ärriereiden kanssa on ollut tekemisissä jo monta vuotta, ei meidän perhettä voi kuvitella ilman Minttua ja Murua. Näiden raksujen kanssa lähdetään lenkille säässä kun säässä, niiltä saa rakkautta ja lempeyttä, ne jaksavat piristää joka päivä, niiden menoa ei kyllästy koskaan katsomaan. Kun näkee miten ne pääsevät pitkälle metsälenkille juoksemaan, kesällä järveen uimaan, agilityradoille kirmaamaan, syliin nukkumaan, siitä tulee niin onnelliseksi ja ajattelee, että elämä on parasta just nyt tällä hetkellä. Ja näiden tyyppien kanssa, joiden kanssa saa jakaa elämänsä.
Kuten aiemmin jo mainitsin, meillä on kaksi täysin eriluonteista koiraa. Minttu on aina ollut pidättyväisempi, rauhallisempi, omissa oloissaan viihtyvä hieman jöröttäjä <3 Minttu on kuitenkin onnellinen kun pääsee aksaamaan tai rallytokoilemaan ja kun se saa rapsutuksia :) Kun taas Muru on mun elämäni koira. Koira jonka kautta olen oppinut aksaamaan paremmin, iloitsemaan pienistäkin asioista ja lukemaan koiria paremmin. Muru on aina ollut yhtä avoin ja onnellinen, se kun näkee lenkillä ihmisen, joka kävelee vaikka 50 metrin päässä, Murun koko takapää alkaa vispaamaan ja Muru ei meinaa pysyä liitoksissaan. Se on iloinen, onnellinen ja höppänä <3 Muru voisi viettää vaikka vuoden putkeen agilityhallilla, se on Murun paikka, siellä se pääsee tekemään mielipuuhaansa, aksaa! Muru ei viihdy pitkiä aikoja yksinään, vaan sohvalla käpertyy niin lähelle kun pääsee ja aamuisin odottaa mun oven takana ja on valmiina jakamaan loputonta iloaan pusujen muodossa :)
Meillä "vain koirat" pääsevät pitkille lenkeille, harrastamaan, saavat suurta rakkautta ja huolenpitoa, ovat osa meidän perhettä ja tulevat sitä todellakin olemaan elämänsä loppuun saakka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti