Loppu häämöttää..

Meinaan talvikauden tosikkoryhmässä sekä Korkeavire -treeneissä. Mä oon niin tyytyväinen, että päästiin talveksi Murun kanssa Kaijan tosikkoryhmään! Sitä me just tarvittiin silloin syksyllä, kun oltiin kesä vähän muisteltu, että mikäs juttu tää nyt olikaan. Kaija on ihan super-koutsi!! :) Meillä oli niin hyviä treenejä, joka kerta sieltä tuli jotain uutta ja Kaijan asenne koko hommaan on kadehdittavaa :) Ja koko homman kruunas toki se, että saatiin tasasesti koko talven ajan myös ulkopuoliselta oppeja, eli Samilta. Samin treenit olivat myös jotain, mitä jää kaipaamaan! Sami ihastui Muruun jo viime kesänä, kun pyörähdettiin nuorison treeneissä mun mökkireissun jälkeen, ja olo oli aika väsy varsinkin, kun bussissa tuli just ennen treenejä istuttua yli 4 tuntia..No onneks Muru oli silloin iskussa ja herätti kovasti kiinnostusta Samissa :) no Sami on nähnyt nyt tän talven aikana meijän kehitystä, Muru on mm. oppinut kepit&kontaktit, alkanut hyppiä rimoilla, korkannut viralliset+muuttunut erittäin estehakuiseksi. Kehityshän on ollut ihan huikee!
Mulla on kasvanut kilpailuvietti tän talven aikana, ja sinne kisoihin lähetään asenteella, eikä millään "anteeks et oon olemassa" -mielellä! Kaija on aina treeneissä huomauttanut jos jokin pätkä on vedetty silleen "ihan sama" -meiningillä, ja seuraava pätkä piti vetää 120% aseenteella tai muuten siellä oltais oltu aamuun asti :) Murun kanssa muutenkin oon omasta mielestä kehittynyt ihan hiukeesti, Murun kanssa kun hommassa pitää olla täysillä mukana, se ei korjaa mun virheitä...:) Se menee tasan tarkkaan sinne minne sen ohjaan, jopa ihan pikkasen liian rajulla käden heilautuksella se on hakenut jo jonkun hypyn jostain toiselta puolelta kenttää :P eli keskittymistä ja aivoja vaatimaa hommaa tää on!
Kaijalle suuret kiitokset ruoskimisesta ja tsemppaamisesta, meillä oli Murun kanssa ihan huippu talvi! :) 
Tuleva kesä meneekin nuorisoryhmässä, vielä kun sinne pääsee tänä kesänä :) Ohjaajina Mari Silander ja Helena Tiainen, että hyvässä opissa treenataan tulevakin kausi!! :)

Loppu häämöttää siis myös Korkeavire -treeneissä. On ollut erittäin hyvä juttu saada se toinen ohjattu treeni viikolle. Eri alusta, eri esteet, eri tyypit, eri kouluttaja, kaikki plussaa :) Emilia on todella hyvä kouluttaja, joka treenissä on joku idea ja joka treenit on suunniteltu todella hyvin! :) Mehän tyylikkäästi mentiin suoraan kisaavien ryhmään syksyllä, vaikkei edes silloin vielä kisattu..:P No ihan hyvin siellä pärjättiin ja nyt vuoden vaihteen ajoista lähtien ollaan sit oltu ihan tasaväkisiä jäseniä :) Suuret kiitokset myös Emilialle treeneistä! :)

Ja niin tosiaan onhan vika kerta myös mun tän hetken ryhmän kanssa. On se niin erilaista kouluttaa harrastajia ja kisaavia, molemmissa hyviä ja huonoja puolia :) Talven ryhmä oli motivoitunutta ja ne teki innolla ja taidolla töitä ja ei voi kun olla ylpeä niistä kaikista :) Tuleva ryhmä on onneksi tuttu, kisaavien ryhmä sekin, on siellä maxien piirinmestari, pari aika tulista ja nopeaa maxia sekä pari nopeaa miniä. Haastetta siis luvassa kesälle, mut se on pelkästään hyvä juttu! :)


Ja mun puolesta loppu vois häämöttää myös meijän ykkösluokassa kisaamisessa :) ja kysyin aamulla Murulta, et voitasko lauantaina nousta jo kakkosiin, niin Muru pussas sen merkiksi että voidaan ;) Hirvee hinku jo kisaamaan, kun koko huhtikuu ollaan oltu pois kisakentiltä!
Ainoo hidaste tässä nyt on mun flunssa, joka iski oikeestaan eilen kun oltiin leffassa äitin kanssa. Ihan järkyttävä kurkkukipu ja väsynyt olo, nukkuminenkin oli aika haastavaa :/ nyt mä täällä kotona yritän tsemppailla ja saada itteni kuntoon ennen lauantaita!

Lotan treenit

Alunperin tarkotuksena oli, että Minttu&äiti osallistuisivat, mutta äidin ollessa tosi väsynyt, päätettiin, et mä meen Murun kanssa. Rata näytti paperilla taas ihan hirveeltä :P mutta kun tutustui rataan, ei se ollutkaan niin paha! Murulle vaikeimmaksi muodostui kepit ja siellä perässä oleva putki. Persjätöllä kokeilin tehdä, mutta Muru jätti joka kerta vikan välin pujottelematta, joten tein sitten valssin keppien päähän ja lähetin pimeään putkeen.
Keinua pitää treenata niin, että heti pamautuksen jälkeen vapautus. Ja puomille pyörityksiä alastulokontaktin vierestä, jotta pitää vauhtia yllä! Muuten meni kivasti, mulla Lotan mukaan kaikki ohjauksellisesti hanskassa ja rytmitykset myös! :) Murulla lens oikeen kuola kun se paineli menemään ;)

Kuvat tältä päivältä, Minttu aarteensa kanssa, jota ei antanut Murulle :) Muru nappas sit oman aarteen :P

homma hallussa

ainakin pääosin! :P ja jos luullaan, et ollaan Murun kanssa jo kolmosissa, niin eiköhän me ihan oikeilla jäljillä olla :P Nimittäin Helena treeneissä sanoi, et eiks niin et ootte kolmosissa..Mä sitten siinä, et ei me ihan, ykkösissä ollaan..:) ja Helenalta pääs pieni "Täh?!" :) nojoo kyl mulle jo riittäis noi ykkösten radat ja mielelläni siirtyisin jo etiäpäin! Mutta treenit meni hyvin, tehtiin 2 erilaista pätkää, molemmilla oli putki-puomi-erottelua, okseri "yleisöön" päin& putkijarru. Muru haki mun yllätykseks joka kerta puomi, vaikka olin varma, että putkessa se on...Ja taas mä unohdin luottaa siihen...:/ HÖH! Eli Helenan sanoin, luota siihen koiraan!! Ja mulle napakammat käskytykset, kun eihän se kuule mitä mä sille sanon, kun toinen räkyttää koko ajan...Eli sillon, kun oikeesti tiukka paikka, niin käskyt kunnolla ja napakasti! Ja puomin ja keinun eroa täytyy treenata vuorotellen molempia tehden.

auringonpalvojat

31.pv kisat

Oho! Olin ihan unohtanu kirjottaa meijän kisoista, jotka oli siis 31.3. Hyvinkäällä. No menestystä ei siis tullut, ehkä sen olis helpommin muistanu tänne kirjottaa :P Mutta Muru teki ekalla radalla UPEET kontaktit! Se siis oikeesti pysähty sinne! :) ei loikannu A:n kontaktia, ei puomin, mutta lentokeinun se kyllä teki....Oi että olin onnellinen!!! ja tiputti keinua edeltäneen riman. Nopein aika Murulla oli, mutta mutta...
Tuomarina oli siis Johanna Nyberg ja mun mielestä oli kyllä kivat radat, ei helpoimmasta päästä, muttei todellakaan vaikeat. Tokalla radalla homma lähti sit taas käsistä, otettiin hylly, jonka jälkeen Muru sit juoks A:n alas ja pysähty syyllisen näkösenä siinä A:n edessä, et "ainiin tässähän piti muuten pysähtyä..." ja puomilla vähän sama juttu, lentokeinua ei sentään otettu tokalla radalla :D

No nousunolla antaa odottaa näköjään itteään...Seuraavat koitokset Janakkalassa 4.5.

happy vol 2

Tänään oli Murulla Korkeavire -treenit ja meni taas niin hyvin ettei mitään rajaa...:) Tehtiin alkuun takaakierto-harkkaa, suora putki, jonka molemmissa päissä siivekkeet, joita kierrettiin. Muru lähti hakemaan takaakiertoja niin hyvin, että siirrettiin siivekkeitä kauemmas :) ja tosi hyvin haki takaakierrot kauempaakin!!
Tehtiin myös rataa, johon sisältyi samainen takaakierto-kohta, joka meni Emilian mukaan kuulemma kaikista parhaiten tän viikon ryhmistä :) A ja keinu menivät molemmat tosi hyvin, nykyään Muru ottaa A:n kontaktin joka kerta älyttömän hyvin! Myös puomi toimi ok! Loppuun tehtiin vielä harjoitus, jossa suoran putken jälkeen oli hyppy, mutta tää kohta leieröitiin puomin takaa. Kuulemma vaan 2 koiraa tän viikon ryhmistä haki putken jälkeisen hypyn ekalla yrittämällä, no Muru liittyi tähän joukkoon :) Eli jotain hyötyä siitä on, kun se ampuu niistä putkista täysiiiiiiii......:P 

happyhappyhappy!

Olipa niiiiiiiin hyvät treenit eilen, ettei voi kun fiilistellä :) Muru oli pätevä, Minttu oli taitava, mä&äitikin oltiin aika hyviä...:) Sami kehui taas niin paljon, että noilla kehuilla pärjää pitkään! Samin treenit on vaan ollu parhautta tänä syksynä/talvena/keväänä! Ihan superhyvä mieli jää joka treenien jälkeen! Kyllä agility tuntuu kivalta tällästen treenien jälkeen :) ja toki siellä treenatessakin ;) Muru meni kuulemma loistavasti, teki hyvin kepit seinään päin, keinun seinään päin, puomilta lähti putkeen..:) Ja voin sanoa että oma itsetuntokin nous aika huimasti niiden kehujen jälkeen...:) nyt pitäs vaan saada sitä asennetta sinne kisoihin!!

Minttu meni taas varmasti ja hyvällä vauhdilla! :) Samikin sanoi, että kyllä sille on tullut vauhtia lisää, sille pitää kertoa ajoissa mihin mennään seuraavaksi, jotta motivaatio pysyy yllä! Minttu haki kepit loistavasti :)

life is hard

 

....

Ainakin näillä tytöillä sateisena lauantaina..

 

 

Ja joo meillä nukutaan tälleen jalat ristissä tai supussa niin kuin Murulla...:)

 

"vain koiria" vai perheenjäseniä?

Facebookissa näin tänään jonkun naishenkilön tekstin, jossa hän kirjoitti juuri niin kuin asia onkin. Monille ihmisille nämä meidän rakkaat perheenjäsent ovat "vain koiria". Monille koirattomille ihmisille on vaikeaa ymmärtää miten paljon huolenpitoa, rakkautta, rahaa ja aikaa käytämme koiriimme. Meidän perheen esimerkkinä toimii Muru, joka on kokenut melkein 10 kertaa enemmän vaivoja kuin Minttu. Murun kanssa on koettu surun hetkiä, kauhun hetkiä, mutta onneksi onni on ollut meidän puolella ja niitä ilon hetkiä on ollut todella paljon! Meillä koirat ei todellakaan ole "vain koiria". Kun Minttu tuli melkeinpä tasan 5 vuotta sitten, ei voitu enää varailla matkoja miten sattuu ajattelematta miten koiran kanssa toimitaan. Minttu oli vaikea tapaus murkkuiässä, sen kanssa oltiin välillä itkun partaalla, mutta mikä fiilis tänä päivänä onkaan, kun kaikki nuo vaikeudet on voitettu! Minttua kutsutaan meidän perheessä aidoksi ja alkuperäiseksi, koska se on Murun tulon jälkeen jäänyt Murun luonteen takia vähän kakkoseksi. Muru kun on omalla hösöydellään ja suurella ilolla aina yhtä onnellinen, vaikka oltais just pussailtu 2 sekuntia sitten...Meidän perheessä useat parhaat jutut on koettu juurikin näiden "vain koirien" kanssa. Vaikka perheen miesväkeä ei välillä juurikaan kiinnosta meidän naisten koirajutut, aina kuitenkin kisoista pitää kotiin laittaa viestiä miten radat meni :) Näiden "vain koirien" harrastuksiin on upotettu rahaa vaikka kuinka, mutta harrastusten myötä olemme saaneet ihania uusia ystäviä, joihin ei olisi tutustunut ilman koiria! <3 Meillä viikkosuunnitelmat tehdään meidän aksatreenien ja pikkuveljen futistreenien mukaan. Kun näiden rakkaiden ärriereiden kanssa on ollut tekemisissä jo monta vuotta, ei meidän perhettä voi kuvitella ilman Minttua ja Murua. Näiden raksujen kanssa lähdetään lenkille säässä kun säässä, niiltä saa rakkautta ja lempeyttä, ne jaksavat piristää joka päivä, niiden menoa ei kyllästy koskaan katsomaan. Kun näkee miten ne pääsevät pitkälle metsälenkille juoksemaan, kesällä järveen uimaan, agilityradoille kirmaamaan, syliin nukkumaan, siitä tulee niin onnelliseksi ja ajattelee, että elämä on parasta just nyt tällä hetkellä. Ja näiden tyyppien kanssa, joiden kanssa saa jakaa elämänsä.
Kuten aiemmin jo mainitsin, meillä on kaksi täysin eriluonteista koiraa. Minttu on aina ollut pidättyväisempi, rauhallisempi, omissa oloissaan viihtyvä hieman jöröttäjä <3 Minttu on kuitenkin onnellinen kun pääsee aksaamaan tai rallytokoilemaan ja kun se saa rapsutuksia :) Kun taas Muru on mun elämäni koira. Koira jonka kautta olen oppinut aksaamaan paremmin, iloitsemaan pienistäkin asioista ja lukemaan koiria paremmin. Muru on aina ollut yhtä avoin ja onnellinen, se kun näkee lenkillä ihmisen, joka kävelee vaikka 50 metrin päässä, Murun koko takapää alkaa vispaamaan ja Muru ei meinaa pysyä liitoksissaan. Se on iloinen, onnellinen ja höppänä <3 Muru voisi viettää vaikka vuoden putkeen agilityhallilla, se on Murun paikka, siellä se pääsee tekemään mielipuuhaansa, aksaa! Muru ei viihdy pitkiä aikoja yksinään, vaan sohvalla käpertyy niin lähelle kun pääsee ja aamuisin odottaa mun oven takana ja on valmiina jakamaan loputonta iloaan pusujen muodossa :)

Meillä "vain koirat" pääsevät pitkille lenkeille, harrastamaan, saavat suurta rakkautta ja huolenpitoa, ovat osa meidän perhettä ja tulevat sitä todellakin olemaan elämänsä loppuun saakka!

Helenan treeneissä

Tänään pitkästä aikaa meidän pentukoutsi Helena piti vau:lla koulutusta, jonne osallistuttiin Murun kanssa. Helena oli tehnyt kivan radan, jossa oli poimintoja 2- ja 3-luokan kisaradoilta. Kinkkisiä kohtia, kuten kepit&keinu seinää kohti, kontakti-putki erottelu, kontaktilta sivulle lähtö...Näitä on kuulemma ollut nyt toooosi paljon jokaisissa kisoissa, missä Helena on käynyt. Eli Helena kehotti harjoittelemaan esteitä kohti seinää tai yleisöä=treenikavereita kohti. Ja Murulle ohjeiksi saatiin,

• keppien loppuun persjättöjä
• vaikeita keppikulmia
• kontakteilta sivulle lähtöjä
• esteitä kohti seinää
• kepeille loppuun houkutuksia(putkia yms)
• ja mulle rohkeempia ohjauksia ;)

Eli Helena sanoi, että mulla on ohjaukset hanskassa, nyt vaan pitäis olla rohkeempi ja lähteä esim. saksalaisessa aikasemmin liikkeelle, Muru kun tekee ne vaikka oon jo liikkeessä merkkaamisen jälkeen :) Muru on Helena sanoin vanha oma ittensä, kun oppi sen keppi-persjätön muutaman toiston jälkeen..:) ja reagoi riman pudotuksiin, eli pyrkii siis hyppäämään oikein, koska kun rima tippuu niin pasmat menee sekasin. Ja kuulemma tosi hyvässä kunnossa Muru on :)  Olipa hyvät treenit! :)