vauhtia ja tylsyyttä

Muru jaksaa erittäin hyvin ja välillä tuntuu että liiankin hyvin....Se on kun pahanen kakara :P lenkit on ihan toivottomia, se syöksyy lumipenkasta toiseen niin, että välillä tuntuu että kohta menee olkapää sijoiltaan...Se syö koko ajan jotain, kun sitä kieltää se tiputtaa mutta metrin päästä nappaa jo uuden aarteen suuhunsa...Millon se on lunta, käpyjä, jäätynyttä koiran kakkaa...Ihan kiva Muru...Ja kaikista rasittavamman lenkistä tekee se, kun Muru roikkuu puolet matkasta Mintun pannassa/valjaissa/niskassa...Että semmosta! :D Murun ja Mintun leikkejä saa olla koko ajan rajoittamassa jotta toipuminen ois mahdollisimman nopeaa..
Muru ei ymmärrä miksi pitäis olla koko ajan paikallaan ja rauhassa, Muru ei ymmärrä noita sanoja! Koko ajan olis kiva tehdä kaikkea rajua ja koko ajan pitäis olla toimintaa...Onko tää vielä sitä menetettyä pentuaikaa, jota neiti elää vai mitä tää on, elämästä nauttimista? :)

Ja ainiin Murun mielestä tän päivän huippuhetki oli kynsienleikkuu... Miten joku voikin olla iloinen noin pienestä :)

terkut sairastuvalta part 2

Muru siis kävi maanantaina Mäntsälässä sterilisaatiossa ja oli loppu illan aika koomassa, mutta tiistaina oli taas jo normi ittensä...Ja tänään on ollut vielä enemmän vireessä, virtaa riittää kuin pienessä kylässä! Käytiin kirpparilta ostamassa bodeja ja viime yönä oli Muru sitten päättänyt, että tämä loppuu nyt ja oli riisunut bodin pois...No nyt sai tilalle vanhan tutun "lampunvarjostimen" :D Eilen murske ois mm. lähtenyt treeneihin meijän kanssa, oli itkenyt koko kaks tuntia kotona, kun hänet jätettiin kotiin ja isosisko pääs aksaamaan :D