Murun kanssa KOLMOSIIN!

Oivoivoi, tänään se tapahtui, vihdoin!! Niin monta "läheltä piti" -nollaa on ollut, että alko vitosen radat ihan ottaa päähän ;) Mulla oli tänään asenne kohillaan ja tahtoa löytyi tehdä se vika nolla! Me startattiin ekoina, ja kun näin tän lähtölistasta, olin hetken että eikä... Mutta eipähän ehtinyt jännittää ennen rataa :P (paitsi koko aamun...) Tuomarina oli Henri Luomala, ja tosi kivan radan oli Henri tehnyt!
Me tykitettiin nolla jo ekalla radalla aikaan -14,61 s ja etenemä 4,39 m/s. Voittaja oli meitä sekunnin kymmenesosan nopeampi, ehkä en siis muistanut niitä rytmityksiä? ;) No, ei tarvinnut jäädä tokalle radalle, siitähän ei ois mitään tullu, kun Murulla tuppaa lähtemään lapasesta aina tokalla radalla :P
Mutta nyt on jo ekoihin kolmosen kisoihin ilmottu! Eli meijän omiin kisoihin. Aika jännää! :) Eihän tätä vielä ees tajua kunnolla... tasan kaks vuotta sitten kuntoutettiin Murua sääriluun murtuman takia 9 kuukautta, ja mietittiin, tuleeko tästä enää agilityjalkaa.. Ja siitä lähtien, kun treenit saatiin aloittaa, on joka hetkestä nautittu, ja joka treenit on vedetty sillä ajatuksella, että nämä voi olla viimeiset treenit/kisat/lenkki koskaan.. Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, mutta toi on ihan totta! Koskaan ei tiedä, mitä huominen pitää sisällään, siksi leijunkin tässä onnellisuudenkuplassa nyt jonkun aikaa... :)