Muru jaksaa erittäin hyvin ja välillä tuntuu että liiankin hyvin....Se on kun pahanen kakara :P lenkit on ihan toivottomia, se syöksyy lumipenkasta toiseen niin, että välillä tuntuu että kohta menee olkapää sijoiltaan...Se syö koko ajan jotain, kun sitä kieltää se tiputtaa mutta metrin päästä nappaa jo uuden aarteen suuhunsa...Millon se on lunta, käpyjä, jäätynyttä koiran kakkaa...Ihan kiva Muru...Ja kaikista rasittavamman lenkistä tekee se, kun Muru roikkuu puolet matkasta Mintun pannassa/valjaissa/niskassa...Että semmosta! :D Murun ja Mintun leikkejä saa olla koko ajan rajoittamassa jotta toipuminen ois mahdollisimman nopeaa..
Muru ei ymmärrä miksi pitäis olla koko ajan paikallaan ja rauhassa, Muru ei ymmärrä noita sanoja! Koko ajan olis kiva tehdä kaikkea rajua ja koko ajan pitäis olla toimintaa...Onko tää vielä sitä menetettyä pentuaikaa, jota neiti elää vai mitä tää on, elämästä nauttimista? :)
Ja ainiin Murun mielestä tän päivän huippuhetki oli kynsienleikkuu... Miten joku voikin olla iloinen noin pienestä :)
Kahden borderterrierinartun elämästä kertova blogi, päälajina meillä agility.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti