Hmmm taas on unohtunut kirjoittaa tänne blogiin... :s Juuri kun syksyllä iloitsin agilitykentille paluusta, tulikin uusi takaisku, keuhkokuume. Olin monta viikkoa pelistä pois, Murun kanssa ei tehty kuukauteen mitään, hommat seisoi ja näin myös operaatio juoksu-A venyi... Lainaohjaaja-Kikka kisasi Murun kanssa piirinmestaruudet saaden yhden nollan sijoituksella 2 :) Me ollaan käyty vain parit kisat ja hyllyrivi on hävytön. Mulla on tällä hetkellä suuri inho ja viha agilityratoja kohtaan, kun Murun kontaktit on todella huonot just nyt.. Hyppyratoja on kiva kisata, saa mennä riskillä ja rennolla meiningillä. Ja, kun treeneissäkin on vaan hinkattu kontakteja niin olipa kivaa, kun Sami kävi vetäsemässä meille 30 esteen hyppyradan, joka tehtiin nollana läpi ja saatiin hurjan paljon kehuja! Agility olikin taas mukavaa ja nautinnollista, ei pakkopullaa. Toivon todella, että saan Murun kontaktit pian siihen kuntoon, että luotan niihin ja päästään kisaamaan ja tavoittelemaan tavoitetta. Tuntuu turhauttavalta, kun koira osaa kaiken muun, niin kuin Sami sanoi, ja sitten tää yks puoli haittaa kaikkea niin kovasti ;/
Muuten tällä rintamalla kaikki ennallaan! Minttu harrastelee agilityä ja rallytokoa, tosin vauhtia on tällä hetkellä sen verran hyvin, että äiti miettii lisenssin ostoa ensi vuodeksi ;) Mä vietän monta iltaa viikosta hallilla, mutta kouluttaminen tuntuu tällä hetkellä todella kivalta ja opettavaiselta! Ja mulla on ihan parhaat ryhmäläiset :)
Nyt täytyy saada luotto, into, rentous, rohkeus, taito, rakkaus lajia kohtaan ja tekemisen ilo palamaan yhteen ja toivoa, että sen jälkeen näkyis myös jonkinlaista tulosta, olis se vaikka alkuun vaan onnistuneet kontaktit! Koska tää laji on ihan parasta! Kaikki mitä tässä vaan on mukana, Muru, ihmiset, jännitys, menestyminen, uuden oppiminen, virheiden hyväksyminen yms. Nyt tätä kaikkea vaan varjostaa pitkäaikainen epäonnistuminen, kun tuntuu, että kaikki junnaa paikallaan, ja viimekertaisesta onnistumisesta on aikaa. Ehkä se sitten tuntuu sata kertaa paremmalta, kun onnistuminen joskus tulee, ja silloin voi miettiä, että sen takia tätä hommaa tehdään, jotta voi kokea sen fiiliksen ja saada siitä potkua eteenpäin!
